Ajatuksia korona-arjesta yrittäjänä

Vaikka jokainen on kyllästynyt korona uutisointiin, haluan silti avata ajatuksiani yrittäjänä korona-arjessa näin vuoden jälkeen. Äsken kirjoitettu sana korona-arki saa jo kylmät väreet aikaiseksi. Kirjoitinko todellakin sanan arki?

Aina ei nähdä sitä, miten paljon rajoitukset vaikuttavat kenenkin elämään. Itse aktiivisena kulttuuritapahtumien kuluttajana festari, keikka tai teatteriesityksen peruutus ei ole vain huvin ja vapaa-ajan peruuntuminen, vaan osa työtä. Moni ei ajattele, että pukusuunnittelijana olen monen mutkan kautta lopulta osa taustatiimiä näidenkin tapahtumien takana. Lisäksi tapahtumien peruutukset ovat aina viesti siitä, että valmismallistoakaan ei päästä myymään tapahtumiin. Valitettavasti verkkokauppa ei korvaa, sitä näkyvyyttä ja asiakashankintaa, jonka päätoiseksi siirtynyt yrittäjä olisi kipeästi tarvinnut. Rajoitukset iskevät myös kuluttamiseen ja uusien jälleenmyyjien hankkimiseen. Miksi ihmiset ostaisivat edes arkivaatteita, kun eivät käy missään?

Tilanne ei ehkä olisi niin paha, jos olisin ollut päätoimisena pidempään ja nykyinen brändini olisi jo ottanut vakiintunutta jalansijaa, ehkä olisi puskuriakin. Tietäisin, että asiakaskuntani odottaa ja toivoisin, että jälleenmyyjät ja yhteistyökumppanit selviävät. Nyt on vaikea päästä aloittamaan mitään uutta yhteistyötä. Pahimmista ajatuksista on myös se, etten tiedä miten olisi mennyt ilman koronaa, olisinko pärjännyt päätoimisena, onko kysyntä ja kannattavuus kiinni sittenkään koronasta? Olen myös pohtinut sitä, oliko tässä palkinto niistä vuosista, jolloin tein töitä sen eteen, että minusta tulisi päätoiminen yrittäjä? Tilanne ajaa helposti ajatukset laukkaamaan.

Olen myös törmännyt ajatukseen siitä, että kun töitä ei ole, yrittäjä istuu kotona sormia pyöritellen. Omalla kohdallani työmäärä tunneissa on vain lisääntynyt. Jatkuvasti muuttuvan tilanteen takia joutuu muuttamaan suunnitelmia tai ainakin tekemään yhden suunnitelman sijasta kolme. On myös erittäin raskasta fokusoitua, kun ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Brändin kehittäminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä, fokusointia ja toistoja. Alani on myös ennakkopainotteinen, joka tarkoittaa, sitä, että jos haluaa syksyllä myydä jotakin messuilla, on nyt valmistauduttava siihen. Sellainen vaatii sekä rahaa, että aikaa.

Usein myös kysytään, miksen mene muihin töihin? Tätäkin asiaa pohdin lähes päivittäin, tuijotan kassavirtalaskelmaa, sekä omaa, että yrityksen. Pohdin missä vaiheessa on pakko alkaa etsimään jotakin muuta rinnalle, kuinka kauan tämä tilanne jatkuu? Jos haluan pitää yritykseni, kassaan on saatava rahaa, vaikka töitä en tekisi tuntiakaan. On tiettyjä maksuja, joita ei voi vain laittaa katkolle. Lisäksi varsinkin tällä alalla näkyvyys ja aktiivisuus on tärkeää ja kuten jo sanottu brändityö vaatii toistoa. On myös huomioitava se, että yritystä on pidettävä tietyllä tasolla näkyvissä koko ajan ja se vaatii myös aikaa, joka on tehtävä sen toisen työn rinnalle. Päätökset eivät siis ole niin yksinkertaisia.

Jollakin tavalla itseään on motivoitava eteenpäin. Pahinta on tunteiden vuoristorata ja se, että asia vaikuttaa vapaa-aikaan ja koko maailmaan ympärillä. Yrittäjyys itsessään on vuoristorataa, mutta sen kestäminen on helpompaa, kun koko muu maailma ei elä samassa vuoristoradassa.

Henkilökohtaisesti helpottaa se, että positiivisia signaaleja kuitenkin tulee edelleen. Uusia yhteistöitä ja tunne siitä, että brändi on kuitenkin nosteessa, vaikka se ei tarkoita samaa kuin taloudellinen selviytyminen. Myös ihmiset, jotka ajattelevat suoraan tämän ajan yli, eivätkä mieti tänään vaan ensi vuonna, saavat energiatasot nousemaan. Se, että valmistaudutaan siihen aikaan tämän jälkeen. Koen myös, että jos tästä selviää, sekä yritys, että yrittäjä ovat aika vahvoilla. Nyt on tavallaan onneksi aikaa kehittyä ja miettiä vielä kerran toimintatapoja uudestaan.

Voimia kaikille, vaikutti korona elämääsi tavalla tai toisella!

Inspiroiden Anette Ilona