Yrittäjäksi esimerkin kautta

Näin blogin alkutaipaleella voisin avata tietä, miten päädyin yrittäjäksi. Samalla kävin läpi vanhoja kuva-arkistoja. Postauksen kuvamateriaali onkin nostalgiaa, josta huomaa sen, miten yrityksen tyyli on vuosien varrella kasvanut aikuisemmaksi Yrittäjäksi reittejä on monia, joku perii yrityksen, joku haluaa nimenomaan yrittäjäksi tietämättä mille alalle, jollain ala "pakottaa yrittäjäksi" tai joku löytää yrittäjyyden kevytyrittäjyyden ja sivutoimisuuden kautta.

Ajattelen, että ajauduin luontevasti yrittäjäksi ilman sen suurempaa numeroa. Ajatus on kypsynyt varmasti lapsesta asti, sillä olen seurannut koko ikäni läheltä isäni yrittäjyyttä ja se on ollut isosti läsnä perheemme arjessa ja vaikuttanut niin lomiin kuin arjen aikatauluihin. Äitini on taas ollut melkein koko uransa samassa työpaikassa, toimistossa "8-16", olen siis nähnyt kummatkin näkökulmat. Muistan, että äiti on huumorilla todennut minulle lapsena, että älä ota yrittäjämiestä. Siihen olen vastannut, että en niin, haluan itse yrittäjäksi. Olen ilmeisesti sanojeni mittainen, sillä avomieheni ei ole yrittäjä, eikä haaveile yrittäjyydestä. Lisäksi yrittäjyys on ollut toki luonteva valinta alanikin puolesta.

Kuva on vuodelta 2013, jolloin toimin itse mallina osassa kuvia, tyyli ja tuotteet hakivat vielä suuntaansa, vaikka jo tuolloin kierrätysnahka oli mukana (Kuva Eetu Nurmi)

Aloitin pienesti, lähes riskittä, mutta tosissaan. Voidaan sanoa, että riskit ovat pienet kotona asuvalla, 17-vuotiaalla lukio/ammattikoululaisella, jonka yritys ei vaadi alkuun hirveän suuria investointeja tai perehtymistä sen kummempiin lupa-asioihin. Halusin tehdä omia tuotteita ja aloittaa virallisesti, sillä yrittäjänä toimiminen toi esimerkiksi verkkokauppaan uskottavuutta.

Tuohon aikaan 2011 kevytyrittäjyys ei ollut pinnalla. Kevytyrittäjyys ei siis käynyt edes mielessä vaan valintani oli nykyinen yhtiömuotoni eli yksityinen elinkeinonharjoittaja/toiminimi. Oikeastaan yrityksen perustaminen kävi helposti. Siihen kuului nimen päättäminen, käynti pankissa avaamassa tili ja paperit äidin allekirjoituksella (koska alaikäinen) patentti- ja rekisterihallitukseen. Nykyään taitaa perustamisilmoitus hoitua sähköisesti. Sitten vielä verkko- ja Facebook sivut, jotka tein kaikki itse. Toki jos nyt lähtisin perustamaan yritystä, pohtisin todella tarkkaan ensiksi budjetin, strategian ja brändäyksen. Eli jes jotain on opittu! Kirjanpito, vero ja muut vastaavat asiat opin vanhemmilta. Eihän ensimmäiset vuodet paljoa tuloja tuoneen, lähinnä pientä taskurahaa, mutta sen sijaan rutkasti oppia ja vastuunkantoa yrittäjän polulla.

Vasemmalta puolen kuva on ehkä vuodeta 2012, kyseinen ompelukone palvelee vieläkin, vaikka onkin saanut rinnalleen teollisuuskoneen. Oikealla on kuva vuodelta 2011, jossa on ihan ensimmäisiä tuotteita kuten kangaskassi, korvikset ja huivi. 

Olisi tietysti ollut monta asiaa, joita olisi voinut miettiä ennen yrityksen perustamista, mutta toisaalta olen ihminen, joka oppii käytännön kautta enkä usko, että mikään valmistautuminen olisi loppupeleissä vienyt sen pidemmälle. Jokaisen on tehtävä omat virheensä ja rämmittävä polkunsa. Koskaan ole täysin valmis. Voidaanko todeta vaikka niin, että elossa ollaan edelleen ja olen myös ehtinyt viettää "normaalia" nuoren ihmisen elämää, kuten roikkua festareilla kavereiden kanssa, vaikka alvit on ollut maksettavana. Muistakaa, että yleensä on kevyitä tapoja lähteä liikkeelle ja kokeille yrittäjyyttä!

Varsinkin kun päätoimisuus ja korona aika on laittanut miettimään asioita, on todella vaikea sanoa mitä olisi ilman yritystäni, enkä osaa kuvitella, että en olisi yrittäjä tavalla tai toisella. Toivon, että saan jatkaa päätoimisena yrittäjänä koronasta huolimatta ja perustaa lähivuosina uusia yrityksiä. Itseasiassa yksi on jo työn alla, tällä kertaa kuitenkin yhtiökumppaneiden kanssa. Myös muut toimialat kiinnostavat kuin oma vaatetusala. Koen kuitenkin, että Anette Ahokas Design tulee olemaan ns. elämäntyöni.

Itse yrityksen perustaminen itsessään ei siis ole kovin vaikeaa, varsinkin jos kyseessä on toiminimi. Suosittelen kuitenkin miettimään hetken strategiaa ja kuinka isoja riskejä on valmis ottamaan ennen kuin perustaa yrityksen. Mutta tärkein vinkki kuitenkin on se, että keskity niihin asioihin, joihin sinulla on oikeasti intohimo, niin jaksat rämpiä polulla kuin polulla. <3

Inspiroiden Anette Ilona